Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos
Liikennetekniikka
Liikennetekniikan ala
Liikenne on välttämätöntä sekä yksilön että yhteiskunnan toiminnan kannalta. Liikenne syntyy ihmisten liikkumis- ja kuljetustarpeista. Liikenne voidaankin määritellä ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseksi paikasta toiseen. Liikennettä voidaan tarkastella kuitenkin myös toisesta näkökulmasta: virtana, niin kuin ulkopuolinen tarkkailija sen näkisi. Tästä näkökulmasta liikenne tarkoittaa jalankulkijoiden ja kulkuvälineiden liikkumista niille osoitetuilla väylillä tai alueilla. Esimerkiksi liikennevirtateoria tutkii liikennettä pääosin ilmiönä tarkastelematta liikenteen tarkoitusta.
Liikenne voidaan jakaa eri muotoihin esim. liikenneväylien ja liikennevälineiden mukaan. Liikennejärjestelmä voidaan jakaa kiinteään fyysiseen infrastruktuuriin (väylät ja terminaalit) ja liikenteen hoitojärjestelmään (kalusto, ohjausjärjestelmät ja hoito-organisaatiot). Myös fyysinen infrastruktuuri sisältää ohjausjärjestelmään kuuluvia osia, kuten liikennemerkit ja -valot.
Liikennetekniikan opetus- ja tutkimusalaan sisältyy eri liikennemuotojen henkilö- ja tavaraliikenteen järjestelmien tavoitteenasettelun, toimintojen ja niiden seurausvaikutusten tutkiminen, liikennejärjestelmien yleissuunnittelu ja analysointi sekä liikenteen ohjaus ja hoito.
Liikenneinsinöörien työt vaihtelevat konkreettisista liikenteen ja kuljetusten suunnittelutehtävistä teoreettisesti vaativiin tutkimus- ja asiantuntijatehtäviin. Tutkimusmenetelmät ulottuvat perinteisistä kenttämittauksista haastattelututkimuksiin ja tilastollisesta mallinnuksesta sumeaan logiikkaan. Liikenneteknisten ongelmien ratkaisemisessa käytetään muun muassa sovelletun matematiikan, taloustieteen, yhdyskuntasuunnittelun ja psykologian menetelmiä.
Liikennetekniikan professuurin historiaa
Liikennetekniikan professuuri perustettiin Teknilliseen korkeakouluun keväällä 1966. Oppiaineen nimi oli aluksi kulkulaitostekniikka, mutta se muutettiin kuusi vuotta myöhemmin nykyiseen muotoonsa liikennetekniikka. Liikennetekniikkaa oli toki jo aiemminkin opetettu Suomessa rautatienrakennuksen sekä maa- ja tienrakennuksen (eli nyk. tietekniikan) professuurissa.
Liikennetekniikan ensimmäisenä professorina toimi TkT Otto Wahlgren vuodesta 1967 alkaen. Professori Wahlgren oli toiminut jo tietekniikan apulaisprofessorina vuosina 1964-1966. Vuonna 1974 TkT Sulevi Lyly nimitettiin liikennetekniikan professoriksi Wahlgrenin siirryttyä VTT:n tie- ja liikennelaboratorion johtajaksi. Liikennetekniikkaan perustettiin apulaisprofessuuri vuonna 1972. Virkaan nimitettiin vuonna 1974 TkL Pekka Rytilä. Rytilä siirtyi muihin tehtäviin vuonna 1988, ja vuonna 1990 apulaisprofessorin virkaan nimitettiin TkL Matti Pursula. Pursula nimitettiin liikennetekniikan professoriksi vuonna 1999 professori Lylyn jäätyä eläkkeelle vuonna 1996. Vuonna 1998 kaikki apulaisprofessorin virat muutettiin professorin viroiksi. Vuodesta 1999 liikennetekniikan toisena professorina on toiminut TkL Timo Ernvall, joka siirtyi TKK:lle Oulun yliopistosta sen rakennusosaston lakkauttamisen jälkeen. Professori Pursula valittiin TKK:n rehtoriksi vuonna 2003 (vararehtori vuosina 1997-2003). Liikennetekniikan toisena professorina on vuodesta 2003 toiminut TkT Tapio Luttinen. Professori Luttinen toimii nykyisin myös yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksen johtajana.
Yhteystiedot
Aalto-yliopisto
Insinööritieteiden korkeakoulu
Liikennetekniikka
PL 12100
00076 Aalto
Käynti:
Rakentajanaukio 4 A
02150 Espoo
puh. 050 569 9254
fax. (09) 855 4254